Panimohevoset

Sinebrychoffilla on ollut Helsingin Hietalahdessa talli ja panimohevosia jo parisataa vuotta.

Nikolai Sinebrychoff lienee tullut toimeen yrittäjyytensä alkuvuosina muutaman hevosen voimin. Nikolain kuolinvuonna 1848 panimon irtaimistoon kuului jo yhdeksän hevosta ja yksi hevoskäyttöinen parikivinen mallasmylly. 1860-luvulla hevosia hankittiin Pietarista. Vuonna 1890 Sinebrychoffin tontille rakennettiin uusi talli peräti 60 panimohevoselle.

Hevoset palvelivat panimomestareita monissa voimaa vaativissa töissä. Ne pyörittivät mallasmyllyä ja vetivät mallas- ja mäskikuormia. Talvisin hevoset kiskoivat merestä tonneittain jäälohkareita. Niitä sahattiin Hietalahdesta varastokellarien jäähdyttämistä varten, jotta olutta voitiin kypsyttää hitaasti ja hallitusti myös kuumimpaan kesäaikaan.

1930-luvun lopulla Sinebrychoffilla oli nelisenkymmentä hevosta, joilla suurin osa juomista ajettiin asiakkaille - ei kuitenkaan Sörnäistä pitemmälle. Kuski sai käyttää samaa hevosta vain puoli päivää, sitten oli vaihdettava hevosia toisen kuskin kanssa. Helsingin esikaupunkialueille ja maaseudulle juomat matkasivat yhdeksällä omalla autolla ja yhdellä pirssiautolla.

Lähes kaikki panimon hevoset luovutettiin talvi- ja jatkosodan ajaksi puolustusvoimien käyttöön. Ne kunnostautuivat erityisesti tykin ja muonakärryjen vetäjinä. Sotien jälkeen panimohevoset osallistuivat juomien jakeluun 1940-luvun lopulle asti, jolloin Sinebrychoff siirtyi kokonaan autokuljetuksiin. Hevostallista tehtiin autotalli.

Kauramoottorit käynnistyivät uudelleen 1960-luvulla, kun Koff ja Siff tulivat taloon PR-osaston erikoistehtäviin. Sörkka ja Rööperi kotiutuivat Hietalahteen vuonna 1978, Styrkka ja Fyrkka 1984. Seuraavalla vuosikymmenellä KOFFinpunaisia olutvankkureita vetivät Bisse, Birra ja Nikolai. Niiden työtä jatkoivat Pintti, Sigge ja Thor. Kesällä 2014 jatkamaan vankkureiden vetämistä tulivat Jyllannista Ludvig ja Frederik. 2017 palvelukseen astui Gunnar. Vuonna 2023 uutena tulokkaana panimohevosiin liittyi Sixten.

Kaikki karvajalat ovat samaa sukua, mutta luonteeltaan yhtä persoonallisia kuin me kaksijalkaisetkin.

Sinebrychoffin edustushevoset ovat syntyneet Tanskassa, jossa jyllanninhevosia on jalostettu raskaaseen vetotyöhön yli 80 vuoden ajan. Jyllantilainen on jämerä, voimakas ja rauhallinen työhevonen. Sen säkäkorkeus on 155-160 cm ja paino 800-1100 kiloa.

Jyllantilaisen kaviolla on leveyttä yhtä paljon kuin kengityssepän kahdella kämmenellä. Sinebrychoffin hevosten kengännumero on 8. Hollannissa valmistetut kengät kiinnitetään kavioon kympin nauloilla. Kengittäjä vaihtaa kengät noin kuuden viikon välein.

Panimohevoset valitaan vaativaan tehtäväänsä sekä henkisten että fyysisten ominaisuuksiensa perusteella. Tärkeitä luonteenpiirteitä ovat ystävällisyys ja sosiaalisuus sekä kyky tulla toimeen ihmisten ja muiden hevosten kanssa. Työintoakin pitää olla sopivasti. Pitkät matkat kovilla kaduilla vaativat lujia ja oikeanmuotoisia kavioita.

Carlsberg on tehnyt yhteistyötä jyllanninhevosen jalostajien kanssa vuodesta 1928. Parhaimmillaan sen panimolla Kööpenhaminassa oli yli 200 jyllanninhevosta. Nykyisin Carlsbergin tallissa asustaa lähes kymmenen edustustehtäviin erikoistunutta jyllantilaista.

Jyllantilaisten hyvinvoinnista huolehtivat ajurit Viola Kantola ja Sami Lappalainen. Talli sijaitsee Helsingin parhaalla paikalla Bulevardilla. Sieltä Sinebrychoffin valjakko lähtee arkisin päivittäin ravintolakierrokselle keskustaan.

Suurimmissa kesätapahtumissa eri puolilla maata panimohevoset liikkuvat koreasti niin tangon kuin rockin ja jazzinkin tahtiin.