Menu
001 Hevosvaljaat 8-2019.jpg

Panimohevosten uudet valjaat syntyivät kotiverstaassa rakkaudella ja käsityöllä

Sami Lappalainen työskentelee Sinebrychoffilla ajurina, eli huolehtii panimohevosista Gunnarista, Ludvigista ja Frederikistä Bulevardin hevostalleilla. Valjaiden tekeminen on hänelle sivutyö, joka hoituu vapaa-ajalla.

Ensimmäiset itsetehdyt valjaat saivat alkunsa vuonna 2014 entisen työnantajan tilalla. Sami Lappalainen oli jo tilannut materiaalit Kanadasta, kun kävi ilmi, että asiakkaan työhevosille pitäisi hankkia uudet valjaat. Silloinen työnantaja ilmoitti yllättäen, että Samihan voi tehdä heille valjaat.

”Ajattelin, että kai mä sitten teen”, Lappalainen muistelee.

Käsityönä ilman valjassepän papereita

Lappalaisella ei ole koulutusta valjassepäksi, mutta kokemusta hänellä on hevosten kanssa työskentelystä vuosien varrelta Australiasta ja Suomesta. Lappalaisella oli selkeä käsitys, miltä valjaiden kuuluu näyttää, ja millaisia solkia niissä täytyy olla. Käsitöistä hän on nauttinut lapsesta asti. Ensimmäisten valjaiden tekemiseen meni puoli vuotta, ja ne ovat edelleen käytössä.

Kesällä valmistuneisiin uusiin valjaisiin kului verstaalla yli 300 työtuntia, kaikkiaan noin neljä kuukautta töiden ja vauva-arjen ohessa. Ne on tehty käsin mittatilaustyönä Sinebrychoffin jyllantilaisille panimohevosille. Valjaat olisi voinut toki tilata valmiinakin – Saksasta asti. Saksassa panimohevosille tehdään paljon valjaita rikkaan olutkulttuurin takia. Suomessa valjaiden tekijöitä ei juuri ole.

Lappalainen kuitenkin itse ymmärtää työnsä kautta parhaiten, minkälaisia yksityiskohtia juuri Sinebrychoffin panimohevosten valjaissa vaaditaan, jotta ne toimivat täydellisesti yhteen hevosten ja hevoskärryjen kanssa. Siksi tuntui luontevalta tehdä valjaat alusta loppuun itse.

Laatu syntyy ilman oikoreittejä

Valjaat kestävät helposti 20 vuotta, jos niistä pidetään hyvin huolta. Lappalainen onkin sitä mieltä, ettei projektissa voinut ottaa mitään oikoreittejä, koska se näkyisi heti laadussa. Hän on suunnitellut jokaisen osan itse.

Valjaissa käytetty sonninnahka tuli Saksasta, Bad Kötztingin kylästä. Nahka on erittäin laadukasta, kaunista ja kestävää, ja valjaat on tehty kaksinkertaisesta nahasta, jolloin ne kestävät kulutusta vielä paremmin. Myös solkien pitkään ikään on tällä kertaa panostettu – ja niihin on kaiverrettu Sinebrychoffin 200-juhlavuoden kunniaksi teksti ”Sinebrychoff 200”.

”Uusien solkien muoto on otettu vanhoista soljista, mutta ne on tällä kertaa teetetty laserilla ruostumattomasta teräksestä. Sen jälkeen kultaseppä on kiillottanut pinnat ja kaivertanut tekstit. Ammattihitsaaja teki solkien taakse raudat, joilla ne saa nahkaan kiinni. Kiitosten listalle menee kyllä muutama nimi”, Lappalainen nauraa. Vanhoissa valjaissa soljet ovat ruostuneet ja tummuneet, ja Lappalainen muistuttaa, että niiden pitäisi kuitenkin olla panimohevosten edustusvaljaat. Uudet valjaat puolestaan tulevat kiiltämään vielä pitkään.

Yksin ajatusten kanssa

Mitään ohjeita Lappalaisella ei valjaiden tekemiseen ollut, eikä hän voinut myöskään pyytää apua keneltäkään. Valjaiden tekemiseen on vapaat kädet, mutta olennaisia osia ei voi muuttaa, tai käyttömukavuus kärsii. Projekti oli normaalista poikkeava ja ajoittain henkisesti raskas – kalliit materiaalit, valjaiden tuleva näkyvyys ja täydellisyyteen pyrkiminen aiheuttivat paineita. Toisinaan ideoiden toteuttaminen tuntui niin vaikealta, että oli paras jättää hanskat hetkeksi pöydälle ja tehdä jotain muuta.

Lappalainen keksii usein tehdessä, miten jokin kohta kannattaa muotoilla, että se toimii. Jos kyseessä on ihan uudenlainen ratkaisu, hän saattaa tehdä prototyyppejä halvemmasta materiaalista. Yksityiskohtia täytyy työstää mielessä ja käyttää paljon aikaa niiden ajattelemiseen – toisinaan lopullinen idea tulee keskellä yötä.

”Oli tämä kyllä kaiken vaivan arvoista. Nyt meidän panimohevosilla on parasta päällä”, Lappalainen toteaa.